Pietari 9.-12.5.2014

Matka Tsaarien Pietariin ja Karjalan kannakselle 9. - 12.5.2013

Aurinkoisena helatorstaina lähdimme Rekolan kirkolta klo 8.30 kohti Voiton päivää juhlivaa Pietaria. Pietari Suuri  (1672-1725) perusti Pietarin kaupungin v. 1703 suomalaiselle suolle. Virolahdella alkoi 1700-luvulla louhintatoiminta Pietarin rakentamisen tarpeisiin. Pietariin tulevilta kauppiailta perittiin kivivero eli heidän oli tuotava kiviä tullessaan kaupunkiin. Suomalaisia asui Pietarin kaupungin alueella jo ennen kaupungin perustamista. Nevan varrella sijainneessa ruotsalaisten Nyenin kaupungissa olivat suomalaiset enimmistönä. Ympäristössä oli myös paljon suomalaiskyliä. Kaupungin historia on suomalaistenkin omaa historiaa.

Matkan varrella matkanjohtajamme Pekka Lehtonen kertoi mm. Pähkinäsaaren ja Täyssinän rauhoista. Nähtiin Salpalinjan panssariesteitä.Vaalimaalla Rajahovissa juotiin kahvit, ostettiin vettä ja matkaevästä sekä vaihdettiin vielä ruplia. Puolenpäivän aikoihin suunnattiin kohti Venäjää.  Rajanylitys Venäjän puolella tuotti vähän vaikeuksia, kun erään seurueemme jäsenen passista puuttui venäläisen rajavartijan leimaus. Kävimme hakemassa puuttuvan leiman ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Seisahduimme hetkeksi Kasakkakivellä, jossa on muistolaatta jatkosodan loppuvaiheessa 22. - 25.6.1944 käydyn Tienhaaran taistelun kunniaksi. Rohkea ja lahjakas upseeri Alpo Kullervo Marttinen pysäytti rykmentteineen Tienhaaran taistelussa neuvostojoukot, jotka yrittivät murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin. Tästä talvi- ja jatkosodan ansioituneesta sotilasjohtajasta tuli Mannerheim-ristin ritari ja Suomen sekä Yhdysvaltojen armeijoiden eversti.

Viipuriin saavuimme klo 16:n maissa ja söimme hotelli Vyborgissa entisessä Sanomalehti Karjalan talossa. Olginossa oli lyhyt tauko. Pietarissa oli hotelli Moskova vaihtunut v. 1991 valmistuneeseen  hotelli Okhtinskajaksi, Bolheokhtinsky prospekt 4. Hotelli sijaitsee Bolshaja Ohtan kaupunginosassa Nevan pohjoisen sivujoen Ohtajoen varrella 5,5 km Palatsiaukiolta. Joen toisella puolella vastapäätä on Smolnan katedraali. Hotelliin saavuimme klo 20.30. Ruokailu oli klo 21.00.

Perjantaina lähdimme aamiaisen jälkeen klo 9.00 kiertoajelulle inkeriläissyntyisen Sirjen opastamana. Vettä satoi välillä. Eremitaasissa jonotimme hirveässä ruuhkassa pääsyä saleihin. Talvipalatsin rakensi vuosina 1754 – 1762 arkkitehti Bartolomeo Rastrelli asunnoksi Pietari Suuren tyttärelle keisarinna Elisabethille (1741-1762). Hän kuitenkin ehti kuolla ennen palatsin valmistumista. Katariina Suuri ja hänen jälkeläisensä ehtivät nauttia tämän barokkilinnan loistosta. Eremitaasin historian katsotaan alkavan vuodesta 1764, jolloin Talvipalatsiin tuotiin Berliinistä kauppias Johann Ernest Gotzkowskylta Katariina II:n taidegalleriaa varten ostetut 225 taulua. Venäjän lähettiläs Vladimir Dolgoruki oli hankkinut tämän hollantilaisten ja flaamilaisten mestareiden töistä koostuvan kokoelman, joka oli koottu aikaisemmin myytäväksi Preussin kuninkaalle Fredrik II:lle.  Katariina II:n omat, ylellisesti sisustetut huoneet sijaitsivat palatsin vasemmassa siivessä. Siellä sijaitsivat myös pienet huoneet, joissa oli taidekokoelma.

Aluksi näitä keisarinnan huoneita kutsuttiinkin eurooppalaista muotia noudattaen nimellä érémitage eli erakkomaja, joita Länsi-Euroopassa rakennettiin palatsien puistoihin. Koska Talvipalatsin ympärillä ei ollut puistoja, vaan valtavia aukioita, käski Katariina rakentaa Eremitaasinsa välittömästi palatsiin. Keisarinnan määräyksestä venäläiset diplomaatit ostivat ja tilasivat länsieurooppalaisia maalauksia tunnetuilta taiteilijoilta.  Kymmenen vuoden kuluttua tauluja oli jo 2080. Katariina II teetätti mm. Rafaelin Vatikaanin palatsin pylväskäytäviin maalaamista freskoista kopiot, joita varten rakennettiin galleria. Kokoelmat kasvoivat ja Talvipalatsin yhteyteen rakennettiin uusia rakennuksia, jotka muodostavat yhden maailman upeimmista museoista.  Museossa on mm. Michelangelon, Leonardo da Vincin, Rafaelin, Pierre Rodanin, Henri Matissen, Paul Cezannen, Claude Monetin, Jean Renoirin, Vincent van Goghin, Edgar Degasin ja Paul Gauginin töitä. Museo on erityisen tunnettu Rembrandt-kokoelmastaan. Kokoelmissa on yli kolme miljoonaa esinettä kivikaudelta nykyaikaan.

Lounastimme ravintola Muzei Vjazissa, joka sijaitsee samassa talossa, entisessä aatelispalatsissa,   kuin Pietarin tietoliikennemuseo. 

Pietarissa palveli tsaarin armeijassa paljon suomalaisia upseereita. Kuuluisin heistä oli Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka saapui Pietariin v. 1887 ja jätti kaupungin viimeisen kerran v. 1917 arvostettuna kenraalina. Kiertoajelulla näimme hänelle tärkeitä rakennuksia mm. Chevalier-kaartin kasarmit, jossa nykyisin on Marshal-hotelli sekä tallinaukio, nykyinen Grand Hotel Europe, jossa Mannerheim asui usein. Näimme myös Mannerheimin ja Anastasia Arapovan ensimmäisen asuintalon. Pietarin kulta- ja hopeasepistä monet olivat suomalaisia. Pietari oli 1800-luvulla suomalaisille merkittävä maataloustuotteiden myyntipaikka. Suomalaisia toimi nuohoojina, käsityöläisinä ja työläisinä. Pietarilaisen aatelisten perheissä oli usein palvelijoina suomalaistyttöjä.

Illalla oli lähtö klo 18.00 joko kasakkatanssiesitykseen tai balettiin. Mikhailovsky-teatterissa Pietarin taideaukiolla esitettiin Pjotr Tschaikovskyn iki-ihana Joutsenlampi, jonka koreografia perustui Marius Petipan ja Alexander Gorskyn vanhaan versoon. Sinfoniaorkesteri säesti upeasti.

Sateisena lauantaina lähdimme klo 9.00 kohti Katariinan palatsia ja Zarskoje Seloa, Tsaarin kylää, sittemmin Detskoje Selo eli Lasten kylä nyt Puskino. Katariinan palatsissa näkyy sekä keisarinna Elisabetin suosikkisuunnittelijan, skotlantilaisen Charles Cameronin että keisarinna Katariina Suuren (1762-96) suosikin italialais-venäläisen Bartolomeo Rastrellin kädenjälki. Venäjän tsaarien kesäasunto on puiston ympäröimä, sinisen, valkoisen ja kullan sävyinen loistelias palatsi. Oppaan johdolla tutustuttiin palatsin upeisiin, kullan hohtoisiin saleihin mm. kuuluisaan meripihkahuoneeseen ja puutarhaan. Seuraavaksi ajoimme läheiselle Inkerin kirkolle, Pyhän Marian kirkko (Pushkin, Nabereshnaja 4), tapaamaan pastori Pasi Hujasta ja viemään tuomisia Suomesta. Hän kertoi inkeriläisten kohtaloista historian pyörteissä ja nykytilanteesta. Yllätyksenä meille oli kirkossa järjestetty hieno musiikkihetki, jossa sopraano Svetlana Musina lauloi pianon säestämänä ooppera-aarioita sekä hengellisiä- että  kansanlauluja. Ostimme hänen levyttämiään cd-levyjä.

Lounas nautittiin suomalaisten 1980-luvun alussa rakentamassa  hotelli Pulkovskajassa,  nykyisin Park Inn Pulkovskaja. Hotelli sijaitsee vastapäätä vaikuttavaa Voiton Aukion muistomerkkiä, jonne menimme lounaan jälkeen. Tutustuimme muistomerkkiin, joka kertoo Leningradin piirityksestä, joka kesti lähes 900 päivää syyskuusta 1941 tammikuuhun 1944. Edellisenä päivänä olleen Voiton päivän johdosta pietarilaiset olivat tuoneet sinne valtavat määrät neilikoita, ja toivat niitä yhä.

Voiton päivä on yleinen vapaapäivä, jota vietetään Saksan v. 1945 allekirjoittaman antautumissopimuksen vuosipäivän kunniaksi. Päivään kuuluvat Pietarissa sotilasparaatit Palatsiaukiolla ja sotaveteraanien muistamiset sekä ilotulitukset Pietari-Paavalin linnoituksen lähellä, joita ihailimme edellisenä iltana.

Vietettyämme hotellissa pienen lepohetken bussi vei meidät vielä keskustaan ostoksille. Kävimme Jelisejevin (Kupetz Eliseevs v. 1902) kuuluisassa, art-deco tyyliin sisustetussa upeassa ruoka- ja herkkukaupassa, Nevski prospekt 51. Komean graniittisen jugend-rakennuksen suunnitteli Gavril Baranovskij, ja se rakennettiin vv. 1901-03. Vielä ehdimme käydä viimeisen illan kunniaksi nauttimassa blinejä ja mätiä hotelli Europeiskajassa (nykyisin Grand Hotel Europe), joka sijaitsee Nevski prospektin ja Mihailovskaja kadun kulmassa. Se avattiin 28.1.1875, ja suunnittelijana oli arkkitehti L.F. Fontain.

Sunnuntaina jätimme hotellimme aamiaisen jälkeen klo 9.00. Smolnan luostarikirkkoa ihailimme ulkopuolelta. Barokkityylinen turkoosin, valkoisen ja kullan väreissä hohtava Smolnan kirkko on arkkitehti Rastrellin upeimpia taidonnäytteitä. Smolnan instituutti oli Venäjän ensimmäinen tyttökoulu. Vuoden 1917 vallankumouksen aikana rakennus toimi Leninin  päämajana. Siellä allekirjoitettiin Suomen itsenäisyyden tunnustamisehdotus 18.12.1917. Yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi sen 4.1.1918. Nykyään siellä kokoontuu Pietarin kaupunginhallitus. Nyt katedraali on lähinnä konserttikäytössä hyvän akustiikkansa vuoksi.

Seuraava pysähdyskohde oli Verikirkko eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali. Se  rakennettiin tsaari Aleksanteri II:n muistoksi paikalle, jolla hänet salamurhattiin vuonna 1881. Kirkko valmistui vuonna 1907. Pietarin uusklassisesta yleisilmeestä poiketen Verikirkko edustaa värikästä kansallisromanttista tyyliä.  Rakennusta ei ole kymmeniä vuosia kestäneen kunnostustyön jälkeen vihitty uudelleen kirkoksi, vaan se toimii virallisesti mosaiikkimuseon nimikkeellä.Verikirkko sijaitsee Gribojedovin kanaalin varrella lähellä Nevski prospektia. Käväisimme vastapäätä olevalla torilla matkamuisto-ostoksilla. Sen jälkeen kävimme merimiesten suojelupyhimykselle omistetussa Pyhän Nikolaoksen merikatedraalissa kirkonmenojen aikana. Moika- ja Fontankajoet yhdistävän Krjukovin kanavan varrella on samalla paikalla seissyt kirkko vuodesta 1743. Nykyisen kivikirkon rakennustyöt alkoivat v. 1753. Pääalttari siunattiin käyttöön v. 1760. Kirkon suunnitteli amiraliteetin arkkitehti Savva Tsevakinski. Seiniä koristavat maalaukset kertovat Venäjän laivaston historiasta.

Matkalla kohti Iisakin kirkkoa ohitimme Maria Aleksandrovan mukaan nimetyn vanhan Mariinski-teatterin vuodelta 1860 sekä 2.5.2013 avatun toisen vaiheen Mariinski-teatterin, jonka juhlalliset avajaiset näytettiin Suomenkin televisiossa. Rimski-Korsakovin musiikkiopisto on vastapäätä Mariinski-teatteria. Ajettiin ohi Jusupovin palatsin, jossa on viisi sukupolvea asunut. Helsingin Diakonissalaitoksen perustajan, yhteiskunnallisen vaikuttajan, sosiaalityön uranuurtajan ja keisarillisen hovineidon  Aurora Karamzinin (o.s. Stjernvall 1808-1902) elämästä kuulimme, kun ajoimme Demidovien Bolshaja Morska -kadulla olevan palatsin ohi.

Dekabristien aukio, nykyisin Senaatinaukio, rajoittuu etelässä Iisakin kirkkoon, pohjoisessa Nevaan, idässä Amiraliteettiin ja lännessä Senaatin ja Synodin rakennuksiin. Puistomaisen aukion keskellä seisoo Étienne Falconetin veistämä Pietari Suuren ratsastajapatsas Vaskiratsastaja. Patsas paljastettiin vasta 1782 monien vaikeuksien jälkeen. Keisarinna Katariina II halusi näin osoittaa kunnioitustaan suurta ihannettaan Pietari I:stä kohtaan. Patsaan jalusta, valtava luonnonkivi, kuljetettiin Pietariin Suomesta erityisesti tuota tarkoitusta varten rakennettua tietä pitkin.

Patsaaseen liittyy 1800-luvulla syntynyt legenda, jonka mukaan Pietarin kaupunki pysyy valloittamatta niin kauan kuin Vaskiratsastaja vahtii kaupunkiaan. Vastavihityt avioparit kuvauttavat itsensä patsaan edustalla, koska sen uskotaan tuottavan onnea uudelle liitolle.

Iisakin kirkkoa rakennettiin vv. 1818-1858 ja se oli jo neljäs saman niminen versio. Sitä on kunnostettu useaan otteeseen. Nyt se on upeassa kunnossa. Kirkko on saanut nimensä Romanovien suvun suojelupyhimyksen, bysanttilaisen munkin Pyhä Iisak Dalmatialaisen mukaan, jonka muistopäivänä 30. toukokuuta Pietari I oli syntynyt. Kirkko on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus (101,5 m) ja se edustaa uusklassismia ja korinttilaista tyyliä. Kirkon interiööri on koristeltu mosiikein marmorilla, malakiitilla ja lasuriitilla. Alttari-ikonina on suuri ylösnoussutta Kristusta esittävä lasimaalaus. Kirkon 112 monoliittipylvästä ovat Virolahdelta Pyterlahden punaista graniittia. Seinät ovat 5 m paksut. Kirkon suunnitteli arkkitehti Auguste de Montferrand, joka suunnitteli myös Napoleonista saadun voiton kunniaksi  Aleksanteri I:n (1801-1825) 25-metrisen monoliitin Palatsiaukiolle Talvipalatsin eteen samoin Pyterlahden punaisesta graniitista.

Pietarissa riittää palatseja ja puistoja. Vanhin puisto on Kesäpuisto, jossa sijaitsee 1700-luvun asussa Pietari Suuren pienehkö kesäpalatsi Fontanka-joen rannalla.

Pietari on kanavien ja jokien kaupunki ”Pohjolan Venetsia”. Kaupungin alueella on 342 siltaa. Jos esikaupunkialueet lasketaan mukaan, siltoja on lähes tuhat. Pisin avattava silta on Moskova-hotellin edessä n. kilometrin pituinen  Neva-joen ylittävä  Aleksanteri Nevskin silta. Neva-joen ylittää myös Bolseohtinski-silta ja Gustave Eiffelin suunnittelema Pyhän Kolminaisuuden silta, joka on yhtä pitkä kuin Eiffelin torni Pariisissa on korkea. Fontanka-joen ylittäviä siltoja ovat mm. Egyptiläinen silta sfinkseineen ja Anitskovin silta hevosten kesyttämistä esittävine patsaineen.  Kaupungin levein silta on Moika-joen ylittävä Sininen silta Iisakinkirkon ja Astoria-hotellin lähellä.

Monet Pietarissa syntyneet tai asuneet suomalaiset ovat antaneet merkittävän panoksensa suomalaiseen kulttuuri- ja talouselämään mm. George de Godzinsky,  Rudolt Koivu, Jalmari Ruokokoski, Edith Södergran, Ansa Ikonen, Maiju Lassila, Ida Ahlberg ja Karl Fazer. Monia suomalaisia taiteilijoita on opiskellut Pietarin Taideakatemiassa mm. Eero Järnefelt, Venny Soldan, Hugo Backmansson, Hjalmar Munsterhjelm, Juho Rissanen ja Martti Merenmaa. Akateemikko Albert Edelfelt oli suosituin suomalainen taidemaalari, jonka teoksia keisari Aleksanteri III osti kokoelmiinsa. Häneltä tilattiin myös muotokuvia keisarista ja keisariperheen lapsista.

Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan rantatietä pitkin Siestarjoen, Kuokkalan, Raivolan, Kivennavan ja Kyyrölän kautta kohti Terijokea. Välillä vanha tie oli heikossa kunnossa. Suuren Pohjan sodan aikana v. 1703 perustettu Pietaria suojaava Kronstadtin linnoitus häämötti kaukana.

Piipahdimme Kuokkalassa Ilja Repinin talon Penatyn pihalla ja puutarhassa. Huvila tuhoutui sodassa, mutta se on rakennettu uudelleen. Kun tulimme pihalle, katon tasanteella makoillut harmaa, pitkäkarvainen kissa tuli arvokkaasti astellen tikapuita pitkin luoksemme ja asettui nurmikolle aurinkoiseen paikkaan kuvattavaksi. Kun lähdimme pois, kissa kiipesi takaisin katolle vartiopaikalleen ehkä odottamaan seuraavia vierailijoita.

Monet suomalaiset kulttuuripersoonat mm. Jurkat, Waltarit, Rannat, Unto Seppänen, Yrjö Jylhä,  Toivo Pekkanen, Kersti Bergroth, Laaksot ja Collianderit (talo on vielä pystyssä) ovat aikoinaan viettäneet kesiään Terijoella. Nyt sinne oli rakennettu suuria huviloita ja useita ravintoloita. Oli myös värikkäitä pienempiä kesämökkejä. Paljon oli kuitenkin vielä pahoin ränsistyneitä rakennuksia.  Nytkin siellä oli ihmisiä rantahiekalla grillaamassa ja viettämässä vapaa-aikaa.

Kirjailijat Olavi Paavolainen ja Ilmari Pimiä olivat kotoisin Kivennavalta. Kivennavan Raivolassa kävimme Onkamojoen rantatöyräällä runoilija Edith Södergranin muistomerkillä, jonka on lahjoittanut Finland Svenska Författareförening v. 1960. Wäinö Aaltosen tekemä Edith Södergranin   hautamuistomerkki tuhoutui v. 1939. Uuden ortodoksikirkon aidan viereen on saanut oman muistomerkkinsä myös Edith Södergranin uskollinen Totti-kissa.

Viipurissa käväistiin torilla ja kauppahallissa. Pyöreässä Tornissa ruokaillessamme meitä viihdytti kaksi laulajatarta kansanlauluin dombran ja kitaran säestyksellä. Ennen kotimatkaa kiivettiin Patterimäelle. Viipurissa puretaan suojeltuja arvotaloja. Vain muutama Suomen ajalta peräisin oleva vanha arvorakennus on ehditty peruskorjata. Arkkitehti Alvar Aallon 1930-luvulla suunnittelema kirjasto on restauroinnin vuoksi huputettuna lauta-aidan takana. Avajaiset pidettäneen joulukuussa 2013 tai tammikuussa 2014.

Säkkijärven kohdalla tankattiin polttoainetta ennen Venäjän tullia. Venäjän tullissa passiemme leimat tarkastettiin yhteensä kolme kertaa. Vaalimaalta lähdettiin klo 21.20 Vantaata kohti.Tämä matka oli minulle viides Pietarin matka n. 30 vuoden aikana ja täytyy sanoa, että kaupunki on siistiytynyt ja kaunistunut. Ei ollut  liikenneruuhkiakaan johtuen ehkä siitä, että venäläisillä oli pitkä vapaa Voiton päivän kunniaksi, joten he olivat lähteneet datsoilleen tms.

Onnistuneen ja mielenkiintoisen matkan järjesti Matkatoimisto Kymenmatkat Oy. Matkanjohtajana toimi Pekka Lehtonen. Turvallisena kuljettajana toimi Mikko Salo Pekolan Liikenne Oy:stä.

Matkalle osallistui Korson ja Rekolan marttojen lisäksi heidän sukulaisiaan  ja tuttaviaan.

Kiitokset Seija Pyökerille matkajärjestelyjen hoitamisesta!

Teksti: Arja Koponen